Lanfangin tasavalta

Lanfangin tasavalta
1777–1885
lippu sinetti
Valtiomuoto	Tasavalta
Uskonnot	kungfutselaisuus
Kieli	Hakka
Seuraaja(t)	Alankomaiden Itä-Intia
Infobox OK

Indonesian historia

Varhaiset kuningaskunnat

Tarumanagara (358-669)
Kalingga (500–600-luku)
Srivijaya (650–1377)
Sailendra (800–900-luku)
Sunda (669–1579)
Mataram (752–1006)
Bali (914–1908)
Kahuripan (1006–1045)
Kediri (1045–1221)
Singhasari (1222–1292)
Majapahit (1293–1500)

Sulttaanikuntien aika

Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)

Kolonialismin aika

Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)

Itsenäisyyden aika

Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. päivän liike (1965)

n · k · m

Lanfangin tasavalta oli Borneon saarella vuodesta 1777 vuoteen 1885 olemassa ollut valtio. Sen perustivat Kiinasta Borneoon alun perin kultakaivoksiin työskentelemään muuttaneet siirtolaiset, joista suurin osa oli hakkoja. Alankomaalaiset kävivät tasavaltaa vastaan kolme sotaa, joista viimeisessä 1884–1885 valloittivat sen.

Lanfangin tasavallan asukkaiden jälkeläisiä asuu edelleen merkittäviä määriä Borneolla. Länsi-Kalimantanissa etnisten kiinalaisten määrä oli vuoden 2017 tietojen mukaan 314 000 eli 9,62 prosenttia koko väestöstä.^[1]

1. ↑ Yos Santasombat 2017 (toim.), s. 136